Matkassa mukana:

Piia ”Piiska” Vierikko, #9
Laura ”Dillis” Haapaniemi, #12
Milla ”Pikku-Milla” Riekki, #42 (tunnettu myös nimellä Riekko)
Hanna ”Henkka” Saari, #47
Johanna ”Naana” Päkkilä, #50
Terhi ”Turisti-Terhi” Julkunen, #70
Milla ”Nilikku” Kuusisto, #85

Eerikkilän Urheiluopisto, Tammela 20.-23.6.2010

Naisten maajoukkue kutsuttiin valmistavalle leirille Eerikkilään hiomaan pelikuvioita. Oululaisten pelaajien matka perille vei eri reittejä. Henkka, Dillis, Terhi ja Piiska hyppäsivät fiikukseen ja bilistelivät halki Suomen Naanan luo Äss-joelle, josta matka jatkui lukuisten ABC-liikennemyymälöiden kautta Eerikkilään. Pikku-Milla ja Nilikku taas aloittivat kaksiviikkoisen road trippinsä ilmastoimattomalla pikkugolfilla kiertämällä Oulusta Kajaanin ja Jyväskylän (lue:Tikkakosken) kautta Eerikkilään.

 

Eerikkilän majotuspolitiikka oli jälleen miellyttävä. Yksiin keskenään pääsivät Pikku-Milla ja Piiska, Naana ja Terhi sekä Dillis ja Nilikku. Henkka oli jätetty ulos oululaisseurasta ja laitettu jaguaarin huostaan, mutta reippaana tyttönä hän ei tästä ollut moksiskaan. Nilikun ja Dilliksen huoneessa pidettiin venyttelybileet joka ilta, tosin emännöinti jäi yleensä Nilikulle, sillä Dillis nukahti aina pallo kainalossa ennen aikojaan.

Päivärutiini eteni seuraavanlaisesti koko leirin ajan: aamupala, reenit, lounas, luokkahuonepalaveri, reenit, illallinen, venyttelybileet, syvä hiljaisuus. Harjoitusten tempo ei ollut niin kova kuin normaalireenit yleensä, päätarkoitus oli keskittyä taktiikkaan ja yhteispeliin. Porukka oli osan ajasta jaettu pelipaikkakohtaisiin ryhmiin, joissa sai täsmävalmennusta. Pelit kuitenkin hiottiin läpi tiimeissä, hyökkäys vastaan puolustus, sekä pienemmissä osissa 7 vs 7 tai inside runina.

Leirin lopuksi valittiin maajoukkueelle kapteenisto, joka koostui kahdesta hyökkäyksen ja kahdesta puolustuksen pelaajasta. Oululaisten suureksi iloksi ja ylpeydeksi puolustuksen toiseksi kapteeniksi nostettiin ansaitusti El Capitano Henkka, juhannusta ennen DI:ksi kruunattu insinööri-kapteeni Saari. Puolustuksen toisena kapteenina oli Henkan entinen naapurintyttö Tea Törmänen. Hyökkäyksen kapteeneina toimi kivikova QB-kaksikko Jenni ”Wallu” Wahlberg ja Merita ”Mersu” Bruun.

Leirin lopuksi joukkue harjoitteli yhteisen muodostelma-alkuverryttelyn, joka osoittautui yllättävänkin haasteelliseksi kymmenen pelaajan joukkueeseen tottuneille oululaisille. Maajoukkue sai lähteä juhannustauolle hyvillä mielin ja suurin odotuksin onnistuneen leirin jälkeen.

Välipäivät Eerikkilän ja Tukholman välillä

Pikku-Millan ja Nilikun taival jatkui pk-seudulle, jossa kaksikko tutustui muun muassa Korkeasaareen ja Nilikun lukuisiin esitelmiin uusklassismista ja Engelin arkkitehtuurista Senaatintorin ympäristössä.

Henkka ja Dillis viettivät juhannuksen Simo-Kemi akselilla, josta matka jatkui Finncomin lennolla Helsinkiin. Erikoismaininnan saa kaksikkoa miellyttänyt nuorimies turvatarkastuksessa. Tytöt muistivat herraa lennolla jaetussa palautuslomakkeessakin ;)

Naana urakoi muutto-operaation Oulun ja Äss-joen välillä ja aloitti myös uuden työn vesihuoltoinsinöörinä. Mainittavan arvoinen seikka on, että Naana varmasti yhtenä harvana maajoukkueen pelaajista onnistui diilaamaan uudessa työpaikassaan ensimmäisen työviikon jälkeen viikon palkallista urheiluvapaata! Siihen on hyvä muiden pyrkiä!

Piiska vietti perhejuhannusta Jalasjärvellä ja Terhi oli Oulussa maalaamassa joukkuetovereidensa facemaskeista edustuskelpoisia. (Ensimmäinen maalausyritys meni kirjaimellisesti reisille, kun sävy ei ihan vastannut valtion virallista värikarttaa.) Suurkiitos Terhille!

Helsinkiin lauantaina saapuneet Henkka, Dillis ja Naana päätyivät yöpymään Sokos Hotelli Alberttiin. Hotellihuoneen romanttinen olemus sai taisteluparin H&D ymmälleen – jos ei tilaa parisänkyä, niin saa kaksi vierekkäin sijoitettua normaalisänkyä. Mikäs siinä nyt on ideana? Tämähän ei kuitenkaan ollut ongelma, kirvoitti korkeintaan hyvät naurut ja monta hyvää juttua, mille kaksikko voi taas nauraa seuraavan kolme vuotta!

Kaupungilla hotellivieraat lyöttäytyivät yhteen Millan&Millan kanssa ja Northern Lightsin emeritus-coach Roopekin saatiin mukaan menoon! Ilta eteni Iguanan ruokia nautiskellen, ja muutama eksoottinen juomakin tuli tilattua kesäisen sään kunniaksi. Ei hassunpaa.

Tukholma 26./27.6 – 5.7.

Maajoukkue matkasi kahdessa erässä Tukholmaan. Lauantaina matkansa aloittaneet (osa GS:ää ja Jaguaarit) ehtivät seuraamaan sunnuntain pelit, USA – Itävalta ja Ruotsi – Kanada.

Loppujoukkue – oululaiset mukaan lukien – matkasi Viikkarilla sunnuntaina ja seurasi innokkaasti Tukholmasta kantautuvia peliviestejä. Tosin matkalaiset jäivät siihen käsitykseen, että Ruotsi voitti Kanadan 12-6 (tosiasiassa lopputulos oli juuri toisinpäin SWE 6 – 12 CAN). Jenkkien joukkueesta huhu kertoi löytyvän muutaman mörön, mihin suhtauduttiin sekavin tuntein suomalaisella uholla. Perille jälkimmäinen maajoukkue-erä saapui maanantaina ja pääsi heti reenaamisen makuun Zinkensdammsin kovapohjaiselle tekonurmiareenalle.

Maajoukkueet Ruotsi ja Yhdysvallat poislukien yöpyivät Skogshemin konferenssikeskuksessa idylisessä paikassa meren rannalla. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pelaajilla oli yhden hengen huoneet, mutta oululaiset jatkoivat uskollisesti iltabiletraditiotaan venyttelemisen ja analysoinnin merkeissä joko Henkan tai Nilikun sinkkubokseissa.

Muutama huomio Skogshemistä:
-    Ruuat olivat maittavia ja henkilökunta ystävällistä, vaikka eivät kaikkien suomenruåttia ymmärtäneetkään.
-    Suomalaisten tottuma rasvaton maitotonkanpesuvesi korvattiin kertaheitolla Arlan punaisella, mikä osoittautui yllättävän hyväksi ruokajuomaksi. (Kyllähän urheilija muutaman prosentin rasvaa sietää ruokavaliossaan!)
-    Ruokapaikan lähellä oleva uimaranta toimi pelaajistolle jokailtaisena lihastenvetreytyspaikkana.
-    Alastomuus oli suomalaisilta tiukasti kielletty ja tätä sääntöä noudatimme omasta mielestämme varsin kuuliaisesti, mutta organisaatiokulttuurisista eroista johtuen saimme silti kuulla huudahduksia ”Oh my God, she´s almost naked!”, mikä herätti hilpeyttä suomineitojen keskuudessa.

Kisaviikon ohjelma: joka toinen päivä peli eli tiistaina, torstaina ja lauantaina, välipäivät taas vietettiin luokkahuonepalavereissa ja reeneissä joko Zinkenillä tai Östermalmsilla. Vapaa-aikaa olisi luullut olevan enemmänkin, mutta Tukholmaa nähtiin vain bussin ikkunasta ja minuuttiaikatauluvauhdilla elettiin Skogshemissä. Mainittakoot, että bussimatkat kestivät kuskista, reitistä ja ruuhkasta riippuen 30min – tunti. Aamiaiselle saatiin toisinaan nousta jo klo 6.45. Hiljaisuus kaikkien joukkueiden kesken sovituilla pelisäännöillä alkoi klo 23, mitä suomalaiset tietenkin sanatarkasti noudattivat. Muut joukkueet lienevät ottaneen omia vapauksia.

Gameday: Itävalta Vs Suomi 16-50 (16-44)

Suomi oli etukäteisrankattu harrastajamäärän perusteella heti Itävallan jälkeen viidenneksi. Vastustajasta ei etukäteen paljoa tiedetty, mutta valmennusjohto lähti liikkeelle hyvin suunnitellulla peruspelitaktiikalla. Toki valmennus oli nähnyt Itävallan pelin jenkkejä vastaan, mutta ei tiedetty johtuiko lopputulos Itävallan heikkoudesta vai jenkkien hyvyydestä (USA 63 – 0 AUS).

Peli oli selkeästi Suomen hallitsemaa. Hyökkäys dominoi itävaltalaisia vastaan iskemällä pallon parhaimmillaan muutamalla downilla pohjiin. Puolustukselle ei näin ollen jäänyt liiemmälti lepoaikaa. Pisin puolustuksen drive kesti yli kymmenen minuuttia helteisessä säässä, mikä verotti pelaajien voimia ja tästä johtuen puolustuksen pelaajia jouduttiin karsimaan spessuista. Puolustukselle jäi siis selkeästi parannuksen varaa, vaikka voitto tulikin selkein lukemin.

Pelin MVP:nä palkittiin oikeutetusti eniten pisteitä juossut Merita ”Mersu” Bruun. Turnauksen aloittaminen voitolla kohotti joukkueen mielialaa entisestään. Voittaminen on aina kivaa, mutta katseet oli jo käännettävä seuraavaan peliin ja jo etukäteen erittäin kovaksi tiedettyyn vastustajaan.

Statsit hyökkäys:

Katri Laine 1 TD, Sari Kuosmanen 2 TD:tä, Merita Bruun 2 TD:tä, Jenni Wahlberg 1 TD, Jenna Suhonen 1 TD.
Dillis: rushing 12y keskiarvolla 4y

Statsit puolustus:

Henkka 5+6, TFL/Yds 1.0/8, 1 QBH
Terhi 1+2, TFL/Yds 1.5/1
Dillis 1+0
Pikku-Milla 0+1, 1 BrUp

Gameday: Suomi Vs USA 0-72 (0-34)

Kisojen ennakkosuosikkeja oli vain yksi, Team USA, joka lunastikin etukäteisodotukset; jenkeille hävittiin taidoissa, voimassa ja nopeudessa. Toisin kuin edellisessä pelissä, vastustaja dominoi sekä hyökkäyksessä ja puolustuksessa kadehdittavalla tavalla.
Suomi taisteli urheasti ja oli jo saavuttamassa (ainoana maana jenkkejä vastaan, toim.huom.) kuusi pistettä, mutta TD:tä ei hyväksytty backsidellä tapahtuneen rissun blokkaamisen takia. Pelin suomalaisiin kohokohtiin lukeutui Elina ”Kellu” Keron tyly Jennifer Springerin pysäyttäminen linjaan. Full back Springer kohosi monien suomalaispelaajien idoliksi luunkovalla pelityylillään – valitettavasti tämä luu oli monesti poikittain suomalaisten kurkussa.

Pelin suomalaisena MVP:nä palkittiin Elina ”Sellu” Seppälä puolustuksen nosena.

Pelistä huomattiin, että matkaa huipulle on kuin kilometrejä Oulusta Helsinkiin. Matka ei ole ylivoimainen, mutta ei sitä muutamassa minuutissa tehdä. Lajin huippumaan pelaaminen oli kaunista katseltavaa ja hienoa nähdä millä tasolla naiset pystyvät jenkkifutista pelaamaan. Häviäminen haisee, obviously, mutta se on ihan fine, ei me siihen kuoltu. Katseet siirrettiin samantien pronssipeliin ja Saksaan.

Statsit hyökkäys:

Dillis rushing 14y keskiarvolla 4.7y

Statsit puolustus:

Henkka 4+4, TFL/Yds 1.0/3, 1 FF
Terhi 0+2

Gameday: Saksa Vs Suomi, pronssiottelu 18-26 (0-26)

Saksa on vuosikaudet pitänyt itseään naisten jenkkifutiksen eurooppalaisena kärkimaana ja tuonut sen välillä ylimielisestikin esille. Kisojen alusta lähtien Suomen ykköstavoitteena oli osoittaa tämä luulo vääräksi ja olla Euroopan paras.

Peli alkoi hyvin Suomen hallinnalla. Saksan puolustus ei pystynyt pysäyttämään Suomen hyökkäystä, joka takoi ensimmäiselle puoliajalle 26 pistettä. Vastavuoroisesti Suomen puolustus piti saksalaiset nollilla.

Toiselle puoliajalle vastaan marssi sisuuntunut Saksan joukkue. Suomen puolustus joutui harmillisesti antautumaan kolmesti eikä hyökkäys saanut lisättyä pistetiliä. Ottelun viimeinen puolustusdrive oli hermoja raastava panoksen ollessa ”Euroopan hegemonian uudelleensäätö”. Puolustus esti saksalaisten etenemisen uusille yrityksille, jonka jälkeen ensimmäiset ilonkiljahdukset alkoivat kuulua sivurajalta. Viimeinen hyökkäysvuoro pelattiin vain aikaa ja loppu onkin suomalaista jenkkifutishistoriaa. Suomen MVP:nä palkittiin jälleen kasan jaardeja juossut Merita ”Mersu” Bruun. Suomen naisten amerikkalaisen jalkapallon maajoukkue on tällä hetkellä Euroopan ykkönen!

Statsit hyökkäys:

Merita Bruun 2 TD:tä, Jenni Wahlberg 2 TD:tä
Dillis rushing 14y keskiarvolla 2.8y sekä receiving 11y

Statsit puolustus:

Henkka 6+3, TFL/Yds 1.0/3
Pikku-Milla 0+1
Terhi 0+1

Lauantai-ilta Skogshemissä

Kisojen päätöstapahtumaksi oli järjestetty alkoholittomat grillijuhlat kaikkien joukkueiden kesken. Valitettavasti maailmanmestaruuden voittanut Team USA lähetti paikalle vain muutaman edustajan. Ruotsalaisvetoisesti edennyt ilta huipentui tanssin merkeissä ykkös All Starsin ja Fair Play –joukkueen palkitsemiseen. Suomen joukkueesta All Starsiin pääsi Sari Kuosmanen WR, Kirsi Kauhanen OL, ja Anette Bäckman DB. Fair Play –joukkueena palkittiin päävalmentajan suureksi yllätykseksi Suomi, päätös oli tuomariston mukaan yksimielinen ja ylivoimainen. Myöhemmin julkaistuun kakkos All Starsiin pääsivät suomalaisista lisäksi Merita ”Mersu” Bruun RB, Nora Ahokas OL, Merle Ziemann OL, Hanna ”Henkka” Saari LB, Katri Laine LB ja Maiju Isomaa DB.

Voitonjuhlat alkavat

Sunnuntaiaamu aloitettiin pitkästä aikaa siviilivaatteissa (maajoukkuetekstiileissä emme nauti alkoholia!!) ja odotimme pääsyä Viikkarin terminaaliin. Ensimmäisiä voitonmaljoja osa pelaajista odotti laivalle saakka, mutta se ei vähentänyt niiden maistuvuutta aurinkoisella Mariellan kannella. Laivan lähdettyä liikkeelle siirtyi Suomen poppoo suoraan ruuan (ja juoman) ääreen laivan buffettiin, ja kuten arvata saattaa, ääntä porukasta lähti hetki hetkeltä enemmän. Tuskin jäi kenellekään kanssamatkustajalle epäselväksi läsnäolomme laivalla, ja onnistuimmepa saamaan jopa laivan tarjoamaan meille pronssimitalistiskumpat karaokebaarissa.

Loppuilta jatkui aina vain riehakkaammissa merkeissä mutta hyvässä hengessä. Kaiken kaikkiaan koko joukkue valmentajineen ja huoltajineen oli kertakaikkisen huippua sakkia!

Laivan saavuttua maanantaina-aamuna Helsingin satamaan, juhlat jatkuivat Head Coach Teemu Kuusiston grillipihalla, jonne oululaisista Henkka ja Dillis jatkoivat vielä matkaansa. Juhlinta ei ottanut hiljentyäkseen vielä tässäkään vaiheessa, vaan volyymitasoa pyrittiin pitämään yllä niin musiikin kuin laadukkaiden juttujenkin kera. Aika kului grillaillessa, menneitä viikkoja muistellessa ja uusia drinkkejä maistellessa, ja taidettiin sitä käydä Helsingin yöelämässäkin. Mainittakoon että grillipihan hittituotteisiin kuului eräs oululaisen pelaajan mukaan nimetty drinkki, kutsutaan sitä vaikka "Lauran vitoseksi" (nimi ja numero muutettu). Kaiken kaikkiaan hauska ilta ja viimeinenkin oululaissankaritar pääsi lopulta kotiin tiistai-iltana.

 

Allekirjoittaneiden loppuanalyysi reissusta

Hyvää:
-    MM-kisat itsessään ovat jo mahtava kokemus; saada pelikokemusta muita maita vastaan, erityisesti USA:ta.
-    Koko Suomen edustus kisoissa koostui mahtavista tyypeistä ja parin viikon aikana onnistuttiin löytämään monia uusia kavereita.
-    MM-pronssimitali ja Tasavallan Presidentin onnitteluviesti.

Huonoa:
-    Pohjoissuomalaisiin sääolosuhteisiin tottuneille melko kuumat peliolosuhteet.
-    Tavarastaan huolimattomat saksalaiset syyttivät toistuvasti suomalaisia varkaiksi.
-    Arkeen paluu hienon kaksiviikkoisen jälkeen.