Julia, 25v, Lahti

Oon aina aatellut, etten tuu harrastamaan mitään muuta kun tanssia.

Muutin Lahesta Ouluun vuonna 2021 opiskelujen perässä. Syksyllä 2022 osallistuin SporttiApproille, jotta voisin löytää sopivan ryhmän, jossa jatkaa 6-vuotiaana aloitettua tanssiharrastusta. SporttiApproilla piti käydä tutustumassa seitsemään lajiin, ja kuuteen niistä sain otettua erilaisia tansseja. No niitä ei ollut sit enempää ja yks piti vielä käydä. Selasin sitä listaa ja siellä oli jenkkifutis: sinne siis. SporttiAppro-kerta oli järjestetty alkeiskurssin loppupuolelle ja lopussa meille sanottiin, että kurssia ois muutama kerta jäljellä, jos halusi uudestaankin tulla. Mulla oli siellä niin mukavaa, että halusin ne muutamat kerrat vielä kokeilla. No, sille tielle jäätiin.

Kun sit lopulta löysin tän lajin, ni mietin kyllä itekseni että miten en oo löytänyt tätä aikasemmin.

Mä oon aina kokenut, että oon jotenkin luontaisesti vahva ja vähä sellanen rämäpää. Se mua vähä rohkaisi menemäänki kokeilemaan. En mä ollut aikasemmin osannut edes ajatella, että tää ois laji, jota hirveesti harrastetaan Suomessa. Vaikka oli mulla jotain tuttuja, jotka on jefua harrastanut. Aattelin, että se ois jotenkin tosi harvinaista.

Mä tykkään tässä lajista siitä, miten monipuolista tää on. Niin moni laji on sellanen, missä sun pitää olla tietynlainen. Esimerkiksi tietynkokonen, -näkönen tai sulla pitää olla just tietynlaiset fyysiset ominaisuudet, jotta sä voit harrastaa sitä. Mutta tässä lajissa se skaala on tosi iso. Tätä pelaa niin monen eri-ikäset ja -kokoset, ja jokasen ominaisuuksille löytyy se oma paikka. Tää laji on myös helpompi alottaa vähä vanhemmalla iällä, eikä niin, että on pakko alottaa 5-vuotiaana tai et muuten voi menestyä yhtään.

En mä ollut ikinä kokenut tällasta joukkuehenkeä.

Vaikka tanssissa tanssitaan ryhmässä, niin aina kuitenkin sitä tarkkailee vaan sitä omaa suoritusta sieltä peilistä. Tää on täysin joukkuelaji. Kaikkien tulee kantaa se oma korte siihen kekoon, jotta asiat toimii. Toisia tsempataan ja kannustetaan niihin hyviin suorituksiin.

Mitä oon nyt oppinut tuntemaan näitä meiän joukkuelaisia, niin yllättävän monella on sitä tanssitaustaa. Koen, että tanssiharrastuksesta on ollut hyötyä tässä lajissa. Jotenkin se oman kehon hahmottaminen ja liikkeen ymmärtäminen on kyllä ollut hyviä ominaisuuksia jefussaki. Lisäksi nää pelitaktiikat mä opetan joskus itelleni niinku koreografian, että mihin pitää seuraavaksi liikkua.

Tää on ollu mun elämän yks parhaimmista päätöksistä alottaa tää laji.

Oon saanu nii paljon uusia kokemuksia ja kavereita täältä. Mä oon myös löytänyt itestäni sellasia liikunnallisia puolia mitä mä en edes tienny että pystyn tekemään. Ja sittenku aattelin, ettei näi aikuisiällä voi löytää mitään uutta lajia missä kehittyä ja olla oikeesti hyvä, niin nii vaan voi. Kannattaa kyllä siis tulla kokeilemaan. Siinähän sitä näkee että onko tää se oma juttua vai ei.