Nea, 26v, Kuusamo

Sukulaiseni pelasi pitkään Helsingissä ja koetti jatkuvasti houkutella minuakin lajin pariin.

Pelasin futista, ja epäilin hänen väitteitään lajin hauskuudesta. Mieleni muuttui lopulta, kun lukion jälkeen asuessani Amerikoissa kävin katsomassa college footballia. En ymmärtänyt tuolloin lajista vielä mitään, mutta mielenkiintoni heräsi. Amerikoista kotiuduttuani uskaltauduin lopulta lähtemään peruskurssille syksyllä 2019.

Pelinrakentajana Nea on tärkeässä roolissa kentällä.

Jenkkifutiksessa kiehtoo yhteisöllisyys.

Harrastin nuorempana pitkään futsalia ja futista kilpatasolla. Vuosien varrella kilpatasolla harrastaminen vaihtui kuitenkin enemmän höntsäilyksi. Aloin kaipaamaan jotakin uutta. Aluksi en tiennyt, mikä jenkkifutiksessa kiehtoo, koska ymmärrys lajin suhteen oli melko heikkoa. Nykyään lajissa kuitenkin kiehtoo etenkin yhteisöllisyys, jonka myötä korostuu koko joukkueen yhdessä tekemisen tärkeys. Se on ollut yksi parhaita asioita harrastamisessa.

Harrastuksen yhdistäminen muuhun elämään on ollut helppoa.

Aikoinaan aloittaessani lajia olin vasta alkanut opiskelemaan. Nyt vuosien varrella olen jo valmistunut fysioterapeutiksi, ehtinyt käymään töissä ja tällä hetkellä suuntaan jälleen koulunpenkille. Muutoksen tuulet siis puhaltavat elämässäni, sillä olen miettinyt myös töitä koulun ohelle.

Koen, että aiemmin harrastus toi täydellistä vastapainoa opiskelulle. Varsinkin koulun loppuvaiheessa, kun harjoittelujen lisäksi tein opinnäytetyötä, harrastus tarjosi tärkeän mahdollisuuden kääntää ajatukset johonkin muuhun. Verraten esimerkiksi pelkästään saliharjoitteluun, jossa useasti helposti yksin tehdessä uppoutuu omiin ajatuksiin, vaatii jenkkifutis ryskäämisen lisäksi paljon keskittymistä. Laji on toisin sanoen oikeastaan auttanut jaksamaan opinnoissa paremmin.

Parhaat kaverit löytyivät myös lajin parista, joten kaverien näkeminen aikatauluttuu arkeen harrastuksen lomassa kätevästi. Toisaalta olen kuitenkin aina tykännyt aikatauluttaa elämäni, joten ajan löytäminen muulle tekemiselle on ollut helppoa. Talvella meillä on yleensä kaksi kertaa viikossa treenit. Jos olen tämän ohella kokenut, että esimerkiksi kavereille tarvitsisi enemmän aikaa, en ole murehtinut yhden oheistreenin poisjäännistä.

Kokeileminen ei sido mihinkään.

Lajista kiinnostuneita haluaisin muistuttaa, ettei mitään menetä, jos lähtee kokeilemaan. Kokeilemaan voi todellakin tulla ihan vain huvin vuoksi. Itsekin aikoinani lähdin osittain myös siksi, että kurssi oli halpa, kesti kuukauden ja vaikutti hauskalta. Lähdin kaverini kanssa tuolloin vain testaamaan, mutta lajin hauskuus vei mennessään. Peruskursseilla käy kuitenkin paljon myös niitä, jotka käyvät vain kokeilemassa. Mielestäni kivaa onkin, ettei kokeileminen sido mihinkään.