Oliver, 17v, Oulu
Olin jo pidempään seurannut jenkkifutista ja ajatellut, että tuota haluan kokeilla.
Kun jääkiekossa kuviot muuttuivat, näin viime syksynä peruskurssin mainoksen. Isäni on pelannut joskus tosi kauan aikaa sitten, ja olen aina ajatellut, että olisi siisti käydä kokeilemassa ja katsomassa, mihin asti pääsee. Lajin vaihtaminen toiseen tuntui hyvältä ajatukselta.
Olin törmännyt jenkkifutikseen Instagramissa jo aiemmin. Suomalaiset joukkueet tulivat ajoittain vastaan, mutta pääasiassa seurasin European League of Footballia, college footballia ja tietenkin NFL:ää.
Jääkiekossa joukkuekaverit olivat kaikki samanikäisiä, mutta Northern Lightsissa on eri-ikäistä porukkaa. Kopissa on erilainen meininki. Ihan alkuun murehdin siitä, että jäisin yksin ja muita nuorempana toisten jalkoihin. Nopeasti kuitenkin selvisi, että pärjään. Olen pystynyt näyttämään, että minäkin pystyn tähän. Joukkue on ottanut minut hyvin mukaan.
Pelasin jääkiekkoa kahdeksan, yhdeksän vuotta. Jalkapallo ja salibandy ovat tuttuja. Uimahyppyäkin harrastin jossain vaiheessa. Elämäni on ollut aina urheilullista. Urheilutaustasta on ollut jenkkifutiksessa ehdottomasti hyötyä. Joukkueurheiluun tottuneena hermot pysyvät pelissä kurissa, ja joukkueessa toimiminen tulee luonnostaan.
Käyn kaksoistutkintoa. Opiskelen merkonomiksi ja käyn samalla lukiota. Olen tottunut yhdistämään opiskelun ja treenaamisen, joten jenkkifutiksen mahduttaminen elämään ei ole ollut vaikeaa. Sitä tietää, milloin pitää opiskella, ja milloin alkaa keskittymään treeneihin. Kavereillekin jää tosi hyvin aikaa.
Northern Lightsiin ovat tervetulleita kaikki 16-vuotiaat ja sitä vanhemmat. Vaikka olenkin useimpia joukkuekavereitani nuorempi, olen mahtunut hyvin mukaan myös “aikuisten porukkaan”. Täällä on kaikki sen verran avomielistä porukkaa, että tänne mahtuu ihan kuka vaan.
Peruskoulussa lempiaine oli tietysti liikunta.
Olin hyvä jo valmiiksi, niin ei tarvinnut erikseen petrata siinä! Ja englanti on kanssa aina ollut tosi helppoa. Liikka ja enkku 😄
